Reijo Wihuri ja veljekset Kauko ja Pentti Aalto perustivat Tuomarinkylän Ratsastuskoulun kevättalvella 1968. Alun pitäenkin oli ollut tarkoituksena perustaa tallin yhteyteen myös oma ratsastusseura “nostamaan maamme este- ja kouluratsastuksen tasoa”. Tämän hankkeen alullepanoa ei turhaan viivytelty. Siltasaaren Primulassa kokoontui 26.4.1968 neljäkymmentäyhdeksän tallin ratsastajaa seuran perustavaan kokoukseen. Tuomarinkylän Ratsastajat – Domarby Ryttare ry oli syntynyt.Perustavassa kokouksessa olivat läsnä seuraavat henkilöt:
Karin Aalto, Reijo Wihuri, Irja Hellin-Oksanen, Benita Andersson, Tina Schoultz, Kristian Nyman, Tom Idman, Pirkko Lasanen, Tita Heikel, Pousi Nyman, Eeva Lindström, Kaarina Rimpi, Sicu Kostela, Helena Korhonen, Camilla Ericsson, Arja Ask, Mauri Hakanen, Helena Suvioja, Kati Helki, Liisa Markkanen, Satu Helki, Antti Helki, Anna-Leena Granfelt, Tauno Rauhala, Matti Heinonen, Eeva Huikku, Erkki Helki, Lidia Helki, Eva Westerback, Kalevi Vaahtera, J.H. Porthan, Ahti Pohjala, Maria Pohjala, Thelma Lindfors, Jan-Peter Sandbacka, Kristina Idman, Liisa Railio, Marina Lindfors, Pentti Aalto, Marianne Frenzel, Irmelin Åkerblom, Kaj Lindqvist, Heikki Laurola, Simo Westerback, Kauko Aalto.
Ensimmäistä kertaa kilpailtiin TKR:n väreissä perustamisvuonna 1968 Salon kansallisissa kilpailuissa. Seuran edustusratsukot olivat Kristina Idman – Snowflake, Kristian Nyman – Northy, Mauri Hakanen – Emir, Marita Heikel – Tarzan ja Snowflake, Kalevi Vaahtera – Shadow ja Jan-Peter Sandbacka – Valeur. Salon kilpailuissa kirjattiin myös seuran ensimmäiset kansallisten kilpailujen luokkavoitot: sekä Marita Heikel, että Kalevi Vaahtera voittivat rataesteratsastuksessa helpon B:n. SM-mitalitilasto avattiin myös jo perustamisvuonna, kun Marita Heikel saavutti junioreiden rataesteratsastuksen SM-hopean.
Seuraavina vuosina kilpailuedustus jatkui varsin vilkkaana ja menestyksekkäänä. Ansiolistalle kertyivät mm. tasotuoppivoitto (Anja Toivanen, 1969), Helsingin piirin junioreiden kouluratsastusmestaruus (Kerstin Nyberg, 1971), nuorten hevosten championaatti (Esko Tierala, 1972) ja Helsingin piirin seniorimestaruus rataesteratsastuksessa (Marita Heikel, 1972).
Kuvat: © Reino Kivistö |
Ensimmäisen Suomen mestaruuden toi seuralle Kristian Nyman 1971 voittamalla kenttäratsastuksen SM-kilpailut.
Edustusratsukoiden tukena oli jo alkuvuosina aloitettu valmennustoiminta ja valmentajina kävi mäellä sellaisia nimiä kuin Wegelius, Pursiainen, Aminoff, Simberg, Idman, Nyman ja Taivaloja. Samoin alettiin heti koota kokemusta kilpailujärjestäjinä pitämällä ensimmäiset omat kilpailut jo 1969.
Taloudellisesti alkutaival oli varsin hankalaa. Tukea toiminnalle saatiin mm. Pakilan Lions Clubilta, Pakila-seuralta ja Tuomarinkylän Ratsastuskoululta. Oma varainhankinta aloitettiin pienimuotoisilla grilli-illloilla, myöhemmin Grilli-Matineoilla. Näistä varainhankintatempauksista kehittyivät vuosien myötä jo varsin mittavat ratsastuksen PR-tilaisuudet – Tähtihetket.
Kuvat: © Reino Kivistö |
Ensimmäinen viisivuotiskausi kuljettiin sellaisella innolla ja uutteruudella, että Suomen Ratsastajainliiton silloinen puheenjohtaja, Vilhelm Noschis, saattoi todeta tervehdyksessään viisivuotiaalle seuralle 1973:
“Tuomarinkylän Ratsastajat ry on osoittautunut harvinaisen aktiiviseksi ja ratsastusurheilun harrastajia tehokkaasti piiriinsä kerääväksi seuraksi. Nuoresta iästään huolimatta TKR on nopeasti noussut sekä jäsenmäärältään, että työskentelyteholtaan ratsastusseurojemme kärkijoukkoon. Olen ilolla pannut merkille, että ratsastusurheilun harrastus takavuosien aallonpohjan jälkeen on voimakkaassa nousussa. Nousun jatkuminen on taattu niin kauan kuin ratsastusseuramme jaksavat työskennellä yhtä suurella innolla, jota TKR on viiden toimintavuotensa aikana osoittanut. SRL:n puolesta lausun parhaat onnentoivotukset sekä menestystä myös tulevaisuudessa syntymäpäiväsankarille.”
Jäsenmäärä kasvoi alkuun nopeasti rikkoen neljänsadan rajan jo vuoden 1972 lopussa. Organisaatio kehittyi ja selkiytyi: alun toiminnanjohtaja (ensimmäinen Kalevi Vaahtera), hallitus, kerhotoimikunta tilalle muodostui puheenjohtaja, hallitus ja neljä valiokuntaa (kilpailu- ja valmennus, talous, juniori ja PR).
Kilpakentillä menestyttiin tasaisesti ja Suomen mestaruuksiakin on kertynyt TKR:lle useita.
Järjestäjän taitojaan seura hioi jo alkuvaiheessa perinteisillä piirikunnallisilla kilpailuilla, myöhemmin mukaan tulleilla Katrillikilpailuilla sekä yleisötilaisuuksilla Tähtihetkillä. Yhteistyössä Tapiolan Ratsastajien kanssa oli järjestetty kansallisia kilpailuja ja jopa yhdet kansainväliset rataesteratsastuskilpailut, joissa mm. NL:n ratsukoita vieraili Suomessa ensi kertaa sitten Helsingin olympialaisten. Oltiin valmiin seuraavaan askeleeseen:
TKR:n ensimmäiset omat kansalliset kilpailut pidettiin 16. ja 17. toukokuuta 1981. Kilpailuareenana toimi niukin naukin kisojen aattona valmistunut Helsingin kaupungin ulkoilu- ja urheiluviraston rahoittama uusi ja kauan kaivattu ratsastuskenttä. Järjestelyjä tehtiin hartaasti ja harkiten – missään ei saanut epäonnistua – halusimme olla hyviä.
Ensimmäisen onnistuneen yrityksen jälkeen on kansallisten kilpailujen järjestämisestä tullut jokavuotinen perinne. Vuoden 1981 kansallisten kilpailujen järjestelyjen huolellisuudesta ja hartaudesta on jäljellä huolellisuus – hartaus on vaihtunut raudanlujaan rutiiniin. Vakuutena siitä, että TKR osaa, ovat olleet ne palkitsevat ja innostavat lausunnot, joita olemme voineet lukea kisojen jälkiarviointeina:
Olli Pesonius (16.5.1982): “Hyvin valitut luokat – varsinkin yleisön kannalta – täsmälliset järjestelyt, erinomainen tulospalvelu, tosi “fiksu” ja antoisa käsiohjelma olivat kylmän hyisen tuulen lisäksi tunnusomaisia piirteitä Tuomarinkylän ratsastuskeskuksessa TKR:n järjestämissä kansallisissa rataesteratsastuskilpailuissa.”
Pertti Paloheimo (7.-8.8.1982): “Ystävälliset, asiansa osaavat toimihenkilöt, vaatimukset täyttävät kenttäjärjestelyt ja sopivan runsas, osin hyvätasoinenkin osanotto tekivät TKR:n järjestämistä Nuorten hevosten Champion-kilpailusta urheilullisesti positiivisen tilaisuuden.”
Kaija Borup (15.5.1983): “…täsmälliset järjestelyt tekivät kisat miellyttäviksi sekä ratsastajille että yleisölle.”
Hevosurheilu (19.-20.5.1984): “Ei liene aikaisemmin Suomessa nähty kansallisella tasolla niin upeata kilpailua kuin oli TKR:n kansallisten kilpailujen pääluokan uusintaradalla. ..Tämän luokan alku ja loppu ja koko luokka sinänsä kuvasivat mainiosti TKR:n kisoja ylipäänsä. Siellä kaikki oli täsmällistä ja ripeätä. Järjestelyt olivat osaavien ihmisten käsissä.”
Kotikenttäkansalliset TKR järjesti 4.-5.5.1985. Näitä kilpailuja muistellessa maistuu makeimmalta tietenkin se, että Markku HJ Nyman – Marquis toivat pääluokan voiton kotiseuraan.
TRK sai järjestettäväkseen sekä vuoden 1986 että vuoden 1987 SYP GRAND PRIX – finaalin Laakson ratsastusstadionilla. Molempina vuosina TKR suoriutui urakastaan niin mainiosti, että Hippoksessa oli aihetta kirjoittaa: “Kisat olivat muutenkin järjestelyiltään loistavasti hoidetut. Tuomarinkyläläiset tunnetaan entuudestaankin pätevinä organisaattoreina, mutta nyt koneisto oli rasvattu todelliseen tehovalmiuteen.”
Mutta muutakin todella merkittävää mäellä tapahtui. Jo seuran perustamisen aikaan oli tavoitteena saada Tuomarinkylään maneesi. Maneesin mitat olisivat 28 kertaa 85 metriä ja sen arvioitiin valmistuvan syksyllä 1970…
Kesäkuun 14. päivänä 1979 kokoontui Tuomarinkylän Ratsastajien aloitteesta joukko maneesista kiinnostuneita tilaisuuteen, jossa pantiin alulle Tuomarinkylän Maneesi Oy:n perustaminen. Maneesi Oy perustettiin varatuomari Henrik Arlen johdolla 21. kesäkuuta 1979. Alkoi todellinen kamppailu maneesin puolesta.
Tuomarinkylän Maneesi Oy:n rakennuttamana (osakkeenomistajina mm. Ratsastusopisto, Tuomarinkylän Ratsastuskoulu, Tuomarinkylän Talli Oy, Suomen Urheiluhevoset Oy, ratsastusseurat TKR, HR ja KF sekä yksityiset henkilöt) valmistui maneesi Tuomarinkylään 1.10.1983 – kolmetoista vuotta alkuperäisiä kaavailuja myöhemmin.
Kuvat: © Reino Kivistö |
16.10.1983 pidettiin maneesin vihkiäiskilpailut, joissa TKR sai vastaanottaa HOP:ltä lahjoituksena komean tiilimuurin kilpailukäyttöön.
Maneesi merkitsi seuralle mahdollisuuksien melkoista lisääntymistä. Valmennus voitiin aloittaa säännöllisenä ja ympärivuotisena. Valmennettavia koottiin sekä este-, että koulupuolella kolmeen eri tasoryhmään. Valmentajina ovat toimineet Kyra Kyrklund, Håkan Wahlman, Kristian Maunula, Tom Gordin, Timo Ajanto ja Markku HJ Nyman.
Seurakilpailutoiminta käynnistyi myös säännöllisenä ja ympärivuotisena ja maneesin mahdollisuuksia on hyödynnetty myös järjestämällä piirikilpailuja kevättalvella ennen varsinaisen kilpailukauden alkua.
Säännöllinen valmennus ja harjoituskilpailumahdollisuus ovat tuottaneet myös parhaan mahdollisen kiitoksen. Seuran omien kasvattien saavuttamat tulokset viime vuosina ovat osoittaneet, ettei tehty työ ole mennyt hukkaan.
Tuomarinkylän ratsastuskeskuksen ja TKR:n kehitykseen kuuluvat oleellisesti mäelle nousseet uudet tallit. Tuomarinkylän Talli Oy valmistui joulukuussa 1982 ja Tuomarinkartanon Kilpatalli Oy tammikuun lopulla 1985. Uusien tallien myötä sai TKR uusia jäseniä, joiden joukossa oli useita kansallisen tason nimiratsastajia. Näiden uusien edustusratsukoiden kilpaileminen TKR:n “väreissä” on merkinnyt tervetullutta lisää TKR:n painoarvolle suomalaisessa ratsastusmaailmassa.
Yksityshevostallien olo mäellä on myös merkinnyt – ja merkitsee – monelle kilpailevalle, oman hevosen hankkineelle seuran jäsenelle mahdollisuutta jäädä “kotimäelle” ja jatkaa keskeytyksettä seuravalmennuksen piirissä.
TKR:n 10-vuotisjuhlajulkaisun toimitus kartoitti olemassa olevaa tilannetta ja toiveita tulevaisuudelle seuraavasti:
Meillä on yli neljäsataa jäsentä. Meillä on koulu- ja estetuomareita, C-valmentajia, seura- ja piirikouluttajat, hyvä estekalusto, kouluradan aidat, kaiuttimet, opetus- ja toimistovälineistöä yms. Meillä on koulutettavia. Olemme osallistuneet aktiivisesti SRO:n ja SVUL:n kursseille. Olemme järjestäneet seura-, piiri-, kansallisia- ja kansainvälisiä kilpailuja. Edustusratsukkomme ovat saavuttaneet useita Suomen mestaruuksia, kärkitilan sijoituksia valiomerkkipisteissä, sekä arvokkaita voittoja ja sijoituksia koulu-, este- ja maastoratsastuksessa. Meillä on tosi kiva junioriporukka ja paljon uutteria aikuisratsastajia, jotka tuntevat TKR:n omakseen. Aikuisratsastajien joukossa on monen alan asiantuntijoita. Heidän tietonsa ja taitonsa ovat hyödyntäneet seuraamme monella tavalla.”
Valjakkoajon PM-kilpailuissa, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran Suomessa 13.-15.8.1993, TKR toimi yhteistyössä lajin erikoisseuran, sipoolaisten Husaariratsastajien kanssa. Mutta alan harrastajat kautta maan olivat liikkeellä hengessä “nyt näytetään”.
Kuvat: © Reino Kivistö |
Ja niin myös näytettiin. Ratsastajainliiton Hippos kuvaa alkutunnelmia kisoja selostavan juttunsa alussa mairittelevasti. “Valjakkoajon PM-kilpailut, ensimmäiset laatuaan Suomessa, alkoivat komeasti kirkkaassa auringonpaisteessa Tuomarinkylän kartanon edustalla. Valjakoiden lippuparaatia säesti soittokunta, kansantanssijat esiintyivät kauniissa kansallispuvuissaan, ja Helsingin kaupungin ylipormestari Kari Rahkamo toivotti valjakkoajon ystävät tervetulleiksi kaupunkinsa maille. Husaariratsastajien ja Tuomarinkylän Ratsastajien yhdessä järjestämät, valtavasti työtä ja toimihenkilöitä vaatineet kilpailut saivat upean lähtölaukauksen”., Hippos kirjoittaa.
Lehti kertoo kauniisti, mutta totuudenmukaisesti kisojen avajaistunnelmista. Koko jättimäisen kisaorganisaation kannaltakin huipentuma eittämättä oli kuitenkin kisojen palkintojenjakotilaisuus kolmea rankkaa kisapäivää myöhemmin.
Loppukesän aurinko, TKR:n tilaustyötä, loisteli parhaimmillaan, kun kilpailijat tulivat loppukavalkaadiin, mukana Suomen loppujen lopuksi hienosti onnistuneet valjakot ja niiden joukossa tietenkin TKR:läisiä. Markku HJ Nyman sijoittui hienosti…….
Valjakkoajoissa elokuun 13.-15. päivinä yhdistettiin TKR:n ja Husaarien osaaminen sekä saatiin vielä avuksi väkeä muualtakin ja tehtiin upeat kisat.
Muut huokaisivat ja hellittivät, TKR:n väki porskutti eteenpäin. Pari viikkoa myöhemmin ratkaistiin Mäellä esteratsastuksen SM:t ja kisattiin muutenkin kovissa luokissa.
Kuvat: © Reino Kivistö |
Hippos uutisoi kisajärjestelyt seuraavaan tapaan:
“Tuomarinkylän Ratsastajat järjesti jälleen upeat kisat Tuomarinkylän Urheilupuistossa, kun esteratsastuksen Suomen mestaruus ratkaistiin seuran 25-vuotisjuhlakilpailuissa. Järjestelyt sujuivat kokemuksen tuomalla varmuudella ja täsmällisyydellä. Esteiden kunnostamiseen oli perinteiseen tapaan käytetty sekä aikaa, työtä että mielikuvitusta. Helsingin kaupungin ulkoilu- ja urheiluvirasto oli tehnyt suurtyön kuoriessaan kentän entisen hiekkakerroksen pois ja rakentaessaan uuden pohjan, noudattaen tarkasti Kari Harjun laatimia ohjeita. Niinpä hevoset ja ratsastajat saivat hypätä tosi hyvällä pohjalla Aki Ylänteen suunnittelemilla erinomaisilla radoilla.”
Juhlavuoteen 1993 mahtuu vielä muutakin Elokuun alkupuolella ilmestyivät kaivurit Mäelle ja niiden myötä tiukasti ilmoittava kyltti: “Tähän valmistuu maneesi 1.10.1993.
Niin myös tapahtui. Lokakuun alussa Tuomarinkylän Maneesi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Laaksosella oli ilo avustaa apulaiskaupunginjohtaja Antti Viinikkaa leikkaamaan sinivalkonauhan uuden maneesin vihkimisen kunniaksi.
Maneesitilojen lisätarve Mäellä, jossa kotiaan pitää lähes 130 hevosta, on jo pitkään tiedetty. Nyt valmistunut maneesirakennus nostaa Domin Mäen ympärivuotisena ratsastuskeskuksena maamme huippupaikkojen joukkoon.
Nyt nuo vuodet ovat kuluneet. Me olemme saaneet maneesin, lisää kilparatsastajia ja toimihenkilöitä. Seuran omaisuus on entisestään karttunut ja uusien jäsenien myötä on seuralle tullut tukea moninaisin eri tavoin. Me olemme kouliintuneet ja harjaantuneet yhdessä erilaisten aherrusten parissa: me olemme nielleet hiekkaa, kastuneet kaatosateissa, paahtuneet helteissä, palelleet “Domin” tuulissa ja pakkasissa ja – meillä on ollut ratkiriemukkaita hetkiä yhdessä.
Kuvat: © Tina Schoultz |
Näiden vuosien aikana on seuraa edustanut useita maamme huippuratsastajia mm. Markus Backlund, Mikael Forstén, Kristina Idman, Pekka Larsen ja Minna Meriläinen.
Myös kenttäratsastuksessa on mainetta tullut. Vuonna 2001 ratsasti Johanna Leppävuori Juristillaan nuorten EM-pronssia saavuttaneessa joukkueessa. Johanna on kilpaillut menestyksekkäästi myös ponikautenaan saavuttaen useita PM-mitaleja. Kati Molander on voittanut PM-kultaa ponillaan Brendon Merlin ja edustanut Suomea EM-kilpailuissa. Marek Sarrimo on edustanut Suomea PM-kilpailuissa Ypäjällä ja sijoittunut neljänneksi juniorina nuorten luokassa. Katri Wäyrynen on voittanut seniorien suomen mestaruuden 1989 ja saavuttanut hopeaa kaksi kertaa. Hänellä on myös kaksi pohjoismaiden mestaruushopeaa sekä sija 14 Luhmulenissä. Vuonna 1994 hän edusti Suomea myös maailmanmestaruuskilpailuissa. Myös Marika Rättö on kilpaillut menestyksekkäästi useilla eri hevosilla sekä kansallisella, että kansainvälisellä tasolla.
Vuonna 2001 TKR järjesti mm. kansalliset kouluratsastuskilpailut, esteratsastuksen joukkuemestaruuskilpailut sekä esteratsastuksen gp-finaalin Laakson ratsastusstadionilla 7.-9. syyskuuta 2001.
Kuvat: © Anna-Leena Huhtaniska |
Nykyisin seuralla on edustajia kaikissa ratsastuksen lajeissa. Seura on järjestänyt vuosien varrella useita alue- ja kansallisia este- ja kouluratsastuskilpailuja. Seuratasolla on jo muutaman vuoden ajan järjestetty “Domi-potteja” este- ja kouluratsastuksessa yhdessä Helsingin Wiisikoiden kanssa.
Lähteet: Centaurus 1988. Centaurus 1993, jäsenkirjeet